perjantai 28. lokakuuta 2016

Jokohan nyt sanotaan jäähyväisiä kesälle?

Tämä kuva on alkuviikolta.
Tämä kuva on tänään iltapäivällä otettu. Violettien pihasyreenien lehdet ovat tippuneet, mutta valkoisista niitä löytyy .
On saatu pitkään nauttia erilaisista syysvärien näkymistä! Isoista puista viimeisimpien eli lehtikuusten neulaset olivat  alkuviikolla lähes kaikki kiinni, nyt on alkanut jo karistusvaihe niillekin.
Lumimarjoissakin jokunen lehti pallojen taustaksi.
Monien pensaiden lehdet toki vielä jatkavat. En muistanutkaan, että punaherukalla on kaunis keltainen lehti syksyllä. Tilhet kävivät vielä alkuviikolla etsimässä niistä viimeisiä marjoja, joita hyvin löytyikin, kun en poiminut läheskään kaikkea omiksi varastoiksi.
Alppikärhöllä Clematis alpina jatkuu vielä kukinta-aika...
Samoin värisauramolla Anthemis tinctoria
Eikä ole mitään lisätoiveita punatammen Quercus rubra syystarjontaankaan! 
Pallesorvarinpensaan Euonymus alatus lehdet eivät enää tästä tummentuneet. Ne kestivät pikkupensaassa alkuviikkoon asti.

Ehkä on syytä tänään käydä taimikaupan tarjousmyynnissä, kun rapunpielen amppelien petuniat jo huokaavat, ettei enää mitenkään jaksaisi. Seuraavalle kahdelle viikolle ennusteet lupaavat alkutalven tuntua, kun korkeapaineesta on purkautumassa kylmää ilmaa tämänviikkoisen sadeajan seuraajaksi.
Kylläpä syksyistä kuivaa kautta kestikin, viikkokaupalla, kun sitä oli jo syyskuun puolella pitkälti ja melkein koko lokakuu. Vain yksi hieman sateisempi pikkupätkä oli noin kuukausi sitten. Monet olivat jo huolestuneina alkaneet kastella perennoitaan, kuten rhodoja, kun niille oli kesän loppuessa tullut ilahduttavan paljon uusia kukkanuppujen alkuja.

Alkuviikosta saadut pienoiset sateet tulivat alas pääasiassa räntänä, joka kohta suli pois, ei sitä paria senttiä enempää ollut, joten eiliselle ja tälle päivälle tulleet silkat ja anteliaat vesisateet ovat toivottu lisä pohjavesivarastoille. Pitkään jatkuneelle vajaan kymmenen asteen päivälämmölle tuli notkahduksen jälkeen taas parin päivän jatkot!

Lämmittämättömään tilaan eli ns. vaatehuoneeseen nostetut pelakuut ja alströmeriat voivat hyvin, kun on eteläikkuna vieressä, paljon paremmin kuin oleskelutilojen eteisen pelakuut, jotka kellastuvat kovaa vauhtia ja ovat kohta lehdettömiä.
Ruoho on siis kasvanut, ja olenkin kuluneen kuukauden aikana moneen kertaan tarttunut leikkurin kahvaan, ensin ajaakseni niitä osia, joissa ei koko kesässä muuten käyty, loppuaikana taas sen takia, että leikkuriin jäisi ns. pienkonebensaa talven ajaksi, jos sinne jotain jää. Se kun lähti niin kevyesti käyntiin keväällä sellaisen hoidon jälkeen.

Aikaisin keväällä leikatut kiinanruusut ovat taas muuttuneet saunavihdoiksi ja kukkivat innolla. Tämän päivän tilanteessa ei terälehtien kärkien osalta vielä ole valmista, menee päivä tai kaksi.

Muinaisille syksyn haravointirynnistyksille on nyt kevyet jatkot, kun vaahterat kaadettiin 2012. Vain ison hevoskastanjan alle tuli merkittävä läjä tuvan kokoiselle alalle, ja sen haravointi oli sunnuntain iltapäivällä vain vaihtelua muuhun näpräilyyn.

Ihan lämpöpumpun lähellä, jossa kone puhaltaa viileitä ilmoja ulos lämpöä antaessaan.
Tämä on oven toisella puolella, räystästipun lähellä. Molemmissa kohdissa on melkein aina joitain oksanrankoja varastossa sahaa odottamassa, niiden suojissa ilmeisesti pikkutaimet saavat itää rauhassa..
Nyt on noussut uusi esiintymä pation reunaluiskalle, josta raksin koko pihasyreenikasvuston alas vuosi sitten.
Lopuksi kuvia uudesta koristekasvistani, joka on itse päättänyt tulla sellaiseksi. Kyse on haisukurjenpolvi Geranium robertianum nimisestä varjoisten purokivikoiden kasvista. Kasvi on lyhytikäinen 1-2-vuotinen ja lisääntyy siemenistä. Niitä tuleekin paljon, kun se kukkii neljä kuukautta yhteen mittaan! Se on tullut tontille joltain metsäretkeltäni kengissä tai vaatteissa siemeninä mukaan ja pitkään sinnitellyt talon pohjoisseinustan soraikolla. Nyt se on mieltynyt tonttiin, ja yksittäisiä kasveja on tällaisissa kivensyrjän paikoissa muuallakin.