Kevätnäkymiä

Tänään oli tosi keväinen päivä, aurinko paistoi ja melkein kaikki lumet ovat huvenneet. Vain joissain katveikoissa saattaa näkyä vielä lunta, mutta varsinkin routaa vielä on, sillä aurauskepit eivät ole kaikki vielä irronneet. Parhaimmillaan ovat krookukset, suvi- ja lumikellot. Jokunen scillakin jo kukkii.

Pohjoisrajalta katsellen näkyy vielä korjaamatonta oksikkoa, etualan koripajun ja keskialalla tammen tähteet.

Arboretumissa on puhaltanut suuri tuuli, sillä hieman toista viikkoa sitten oli puunkaatajia liikkeellä, talon ympäristöstä poistui neljä vaahteraa, yksi jalava, tammi, omenapuu ja koripaju, sekä lukuisia kriikunoita ja isotuomipihlajia. Kaatojen syy oli viime jouluinen lumituho, joka rikkoi puita, mutta vaahterat ja jalava kaadettiin sen takia, että mikäli samanlaista säätä tulisi, ne varmaan olisivat seuraavina sähkö- ja puhelinjohdoissa. Uusia puita saa aina, taimia on runsain määrin kasvamassa! Yllä olevasta luettelosta vain tammi, jalava ja paju oli oma istuttama, muut olivat joko luontaisia tai vanhempien perintöä. Vielä on leikkaamista pensaissa, niitä en ole alkanutkaan.

Harvennettu kriikunarivi, taustanaan vanhimpien tuijien parvi.

Merkittävää oli lumituhoissa, että yksikään havupuu ei vaurioitunut, ja nythän havuja on istutettu enemmänkin vuosien varrella. Varsinkin kartiotuijat ovat viihtyneet hyvin, vanhimmat jo kolmimetrisiä, ehkä ylikin.

Puutarhalla on jälleen runsaasti myyrien multamakkaroita ja kekoja, myös karhunvattu piti leikata alas kokonaan, sillä jänikset olivat ahkeroineet kasvuston kimpussa. Onneksi on huhtikuuta muutama päivä, ja toukokuussakin parina ensi viikkona ehtii raivaustöihin. Oksakasat muuttuvat hakkeeksi ja tikkupuiksi. Omenapuun rungosta taitaa tulla istuimia. Jalavan runkoa tilattiin sorvausmateriaaliksi, saapa nähdä, liikkuuko se vai tuleeko siitäkin istuimia.

Vihertääkö?

Äitini perua 1960-luvulta oleva suvikellojen istutus ison maakiven kupeessa jaksaa kasvaa! Kuva on otettu perjantaina 13.04.2012.

Samana päivänä parkkipaikan liepeestä neidonruusun luota löytyi muutama lumikellokin.

Eipä tuoretta vihreyttä juuri näy ulkona. Kevät tulee etanan vauhdilla, eikä tontilla ole oikein edellytyksiäkään nopeaan kevääseen, koska se on pohjoiseen viettävässä vanhassa rantarinteessä.  Puolessa välissä tonttia on kaareva taite, jossa rinne vaihtuu tasamaaksi, ja siihen muinaisten aaltojen voima on kantanut hiekan ja hiedan kerroksiksi. Nykyisin vedet ovat toki paljon alempana. Kymijoen Pappilanlahdelle on matkaa runsas puoli kilometriä, samoin toiselle puolen, Urajärvelle, ja kylä on aikanaan kehittynyt niiden väliselle mäkiselle kannakselle.

Etupihalla on sulaa eniten, koska siellä on koko talvi oltu lapion kanssa häärimässä! Muualla on hankea tasaisemmin.

No, tämä on saatu, ja siihen pitää olla tyytyväinen! Suvi- ja lumikellot (Leucojum aestivum, Galanthus nivalis) jo ovat tulleet parin pensaan liepeissä esiin, vaikka muuten maat ovat märkiä ja ruskeita. Eilinen vesisade varmaan sulatti routaa enemmältikin, veikkaukseni on, että vappuna ei ole paljonkaan lunta! Siihen on aikaa vielä runsas pari viikkoa. Kukkapenkin yli puolimetrinen lumikakku sulaa aina viimeksi, koska naapurin isot kuuset varjostavat sen keskipäivällä.

Sisätiloissa vihertää sitäkin paremmin, kun valon määrä on suuri. Mustanmerenruusut ovat tykänneet alkuviikosta annetusta kanakakkarae-lannoituksesta, ja jo kolmessa ruukussa on meneillään runsas kukinta.

Kaikissa pistokkaissani on jo juuret, ja tällä viikolla alkaa niiden ruukutus, tulee uusia verenpisaroita, rönsyliljoja, pelakuita ja begonioita patiolle vietäväksi ja kuparilehteä sisätiloihin. Edelliset ruukutukset tein pari viikkoa sitten. Vanhat talvehtineet isot Fuchsiat jaksavat myös hyvin pohjakerroksen viileässä.

Ensi kesänä tulee arboretumin alueella tehtäväksi enemmältikin hommia, kun puunkaadot ja pensaiden alasleikkuut ovat ohi. Tienvarren papulanruusu-aidanne pitää nimittäin leikata välillä. Se ruttaantuu niin perusteellisesti linkolumien alla, että aikoihin ei enää ole voinut kitkeä, ja lumimarjaa on kasvanut sen joukkoon.